Hei hei, Pirjo-täti!

pirjo_kirjavainenOlen ollut pitkään hiljaa. Ja hiljaa olen nytkin. Tänään oli Pirjo-tädin viimeinen työpäivä. Annan puheenvuoron assistentilleni:

”Tutustuin Pirjoon pitkälti toistakymmentä vuotta sitten, puhelimitse. Olin töissä Ruokolahden kirjastossa ja Imatralle soitellessani vastasi puhelimeen usein hirmuisen miellyttävä ja iloinen naisääni. Se ääni kuului Pirjolle. Puhelimessa saamani vaikutelma pysyi, kun viimein tutustuin häneen myös oikeasti, Imatralle töihin siirryttyäni.

Vajaa kymmenen vuotta sitten Pirjo sai idean, yhden monistaan. Hän huomasi, että nyt on työkaverina niin pöljä tyyppi, että se tekee mitä joku toinen hupsu vain keksii pyytää. Pirjo pyysi minua pukeutumaan koirapukuun ja esiintymään lapsille. En uskaltanut kieltäytyä. Olin talossa töissä määräaikaisella sopimuksella ja tein mitä vaan saadakseni työsopimukselle jatkoa. Pirjon ideasta syntyi duo Pirjo-täti ja kirjastokoira Kirjavainen. Olemme Pirjon ja kollegoittemme kanssa pitäneet satutunteja, kirjavinkkauksia ja muita lasten tapahtumia lukemattomia kertoja, special guest starina kirjastokoira Kirjavainen. Esiintymiset ovat olleet voimaa vieviä, mutta ovat ne antaneet meille vähintään yhtä paljon energiaa, mitä ovat vieneet. Energiaa ja iloa. Lapsien riemua ja uteliaisuutta on mahtava katsoa.

Lastenkirjastotyö on ollut Pirjolle sydämen asia, Kirjavainen on vain yksi hänen pitkän uransa monista ideoista. Pirjo on innostanut ja opettanut hurjan monet ikäluokat Imatralla kirjastonkäyttäjiksi. Hän on lukenut ja vinkannut, tanssinut ja näytellyt, leikkinyt ja laulanut, opastanut ja neuvonut. Ja tehnyt siinä sivussa päivittäiset normityönsä. Aina iloisena, aina täydellä sydämellä, oli asiakkaana sitten lapsia tai aikuisia.

Pirjo on ollut työpaikan hyvä henki. Hän ei ole näyttänyt nyrpeää naamaa, vaikka monesti olisi ollut syytäkin. Hän ei ole antanut huonon päivänsä tai omien ongelmiensa näkyä työpaikalla. Sen takia hän on monesti joutunut kuuntelemaan ja kantamaan työtovereidensa murheita. Pirjo osaa kuunnella ja lohduttaa, häneen voi luottaa. Kuuntelijan ja lohduttajan osa on varmasti välillä ollut raskas, mutta ikinä hän ei ole siitä valittanut.

Liikaa on Pirjo töitä tehnyt, liian tunnollinen ollut. Ahkeroinut ensiluokkaisesti. Mutta kaiken sen hän on tehnyt asiakkaiden hyväksi, itseään säästämättä. Vaikka olen surullinen, kun Pirjo jää töistä pois, olen iloinen ja tyytyväinen, että hän saa nyt rauhoittua. Toivottavasti laiskotella, olla tekemättä mitään. Olen iloinen myös Teuvon puolesta, koska hän saa nyt viettää enemmän aikaa Pirjonsa kanssa.

Sydämelliset kiitokset Sinulle, Pirjo, että sain olla työtoverisi. Työ jatkuu, mutta ei enää ikinä samanlaisena, kuin kanssasi.

Rakkaudella,
Mika”

Kategoria(t): Koiranpäivät | Kommentoi

Kirjavaisen kuulumisia

Rakas päiväkirjani,

en ole kirjoittanut sinulle pitkään aikaan. Johtuu ihan vaan siitä, että nämä orjapiiskurit täällä pakottavat tekemään töitä. Kaikki aika menee niiden välttelyyn ja piilossaolemiseen.

Kuulin äsken kahvihuoneessa, että talon muu väki oli ollut eilen tiedonhakukoulutuksessa. Ja arvatkaas mistä siellä oli puhuttu! Minusta! Kirjastokoira Kirjavaisesta! Tiedonhakukoulutuksessa. Minusta. En minä tiedä mitään, ihan turha minusta on mitään tietoa hakea. Kä-sit-tä-mä-tön-tä.

Ope oli sanonut, että tätä päiväkirjaani on analysoitu ihan korkeakoulutasolla (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/65208/Koski_Annamari.pdf?sequence=1). Järkyttävää. Pitää varmaan vähän tästedes miettiä mitä tänne kirjoitan.

Ja kuulemma pitäisi kirjoittaa useammin. Niinpä niin. Vaan missä välissä minä päiväunet nukut ja ruokatunnin pidän, jos koko ajan pitää vaan kirjoittaa. Että terveisiä vaan opettajalle! Sopii kirjoittaa ihan keskenäsi vaan! Sen lisäksi haluan sanoa, että… eiku nyt alkaa ruokatunti, moooi moooi!

Kategoria(t): Uutta pureskeltavaa | Kommentoi

Eläimet hiihtolomalla -tapahtuma pääkirjastossa 25.2.

elaimet_hiihtolomallaAi niin, oho. Mites minä täällä työpaikalla vielä olen. Lomalle piti jäädä. Vanhasta muistista tulin töihin. Tai siis minähän asun täällä, mutta kuitenkin. Ensi viikko on kuitenkin hiihtolomaa niin kirjastokoiralla kuin lukukoira Foxiellakin. Ja millä lie ketuilla muutenkin, kai nekin lomaa viettävät, metsäneläimet.

Mutta mutta. Vaikka minä ja Foxie olemmekin poissa paikkakunnalta, niin kaikki muut lomalaiset voisivat tulla pääkirjastoon keskiviikkona 25.2. klo 9.00-11.00. Silloin on meinaan Eläimet hiihtolomalla –tapahtuma, jonka järjestää Saimaan ammattiopisto Sammon opiskelijat. Luvassa on ainakin Pixu-pupu, kasvomaalausta, satunurkka, eläinjumppakoulu, loukkaantuneen eläimen hoitoa ja jopa eläinten disco!

Huh huh. Melkein tekisi kyllä nyt mieleni perua koko loma ja jäädä kirjastoon ”töihin” keskiviikoksi. No, kai nuo pärjäävät viikon ilman minua.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Lasten Lauantai 14.2. klo 11.00

potkuhousutAikamies ja potkuhousut jalassa?! Kyllä kyllä kyllä on taas meininkiä. Tuommoinen keltainen pukukin? Hei! Sillähän on kitara. Täytyy olla järkimies kuitenkin.

Elikkästen niin. Huomenna 14.2. on sitten taas Lasten Lauantai. Klo 11.00-11.30 pääkirjastossa esiintyy trubaduuri Vesa Tuovinen. Shown nimi on Potkuhousut. Yllätys yllätys. En tiedä mitä esitys pitää sisällään, mutta heitän rajuna arvauksena, että siinä mm. soitetaan kitaraa. Välillä oikein itsekin hämmästyn valtavaa älykkyyttäni  ja sherlockholmesmaista päättelykykyäni. Saisi näkyä tämä poikkeuslahjakkuus palkassa, mutta ei. Ei näy.

Semmoista se on meitin tämmöisten koirien. Niin sinun niin kuin minunkin. Tervetuloa vaan kaikki kuitenkin! Huomenna pääkirjastoon.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Karhut valtaavat kirjaston lauantaina?

Lasten Lauantai 17.1.Mikä on iso, ruskea, karvainen ja hännällinen? No joo joo, minä olen. Mutta nyt ei ole kyse siitä. Vaan karhusta. Pirjo-täti kävi sanomassa, että 17.1. lauantaina pääkirjaston lastenosastolle tai johonkin lähimaille saapuu karhuja. En oikein kyllä hyväksy tätä eläininvaasiota, kun on jos jonkunlaista tassuttajaa nykyisin reviirilläni. Foxiekin on lehdessä harva se päivä. Eeeei, en ole katkera, en varmasti ole. En yhtään. Onhan se Foxie ihan älyttömän söpö. Toisin kuin minä, niin. Ajatelkaas sitä, kuulkaa. Minä olen vain tämmöinen vanha kulahtanut koira. Foxie on ihan toista. Mutta älkää luulkokaan, että olisin kateellinen. En ole. Yhtään.

Ai niin. Oli minulla asiaakin. Siis se Lasten Lauantai 17.1. Sinne tulee karhuja. On konserttia ja on hoitoa tarvitseva karhu ja vielä joku halattavakin nalle. Katsokaa tuosta kuvasta tarkemmat tiedot. Ja hoitakaa ja halatkaa niitä karhuja nyt sitten ihan mahottomasti. Minä pidän pekkaspäivän.

 

Kategoria(t): Ei haukku haavaa tee | Kommentoi

Hyvää joulua!

Jään ihan just kohta melkein heti lomalle, joten toivottelen hyvät joulut kaikille blogini lukijoille ja muille sellaisille tässä ja nyt. Palataan asiaan vuonna 2015.

koirat_jouluna

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Lasten Lauantai 13.12.

lasten_lauantai_JPG

Kuva | Julkaistu by | Kommentoi