Hei hei, Pirjo-täti!

Olen ollut pitkään hiljaa. Ja hiljaa olen nytkin. Tänään oli Pirjo-tädin viimeinen työpäivä. Annan puheenvuoron assistentilleni:

”Tutustuin Pirjoon pitkälti toistakymmentä vuotta sitten, puhelimitse. Olin töissä Ruokolahden kirjastossa ja Imatralle soitellessani vastasi puhelimeen usein hirmuisen miellyttävä ja iloinen naisääni. Se ääni kuului Pirjolle. Puhelimessa saamani vaikutelma pysyi, kun viimein tutustuin häneen myös oikeasti, Imatralle töihin siirryttyäni.

Vajaa kymmenen vuotta sitten Pirjo sai idean, yhden monistaan. Hän huomasi, että nyt on työkaverina niin pöljä tyyppi, että se tekee mitä joku toinen hupsu vain keksii pyytää. Pirjo pyysi minua pukeutumaan koirapukuun ja esiintymään lapsille. En uskaltanut kieltäytyä. Olin talossa töissä määräaikaisella sopimuksella ja tein mitä vaan saadakseni työsopimukselle jatkoa. Pirjon ideasta syntyi duo Pirjo-täti ja kirjastokoira Kirjavainen. Olemme Pirjon ja kollegoittemme kanssa pitäneet satutunteja, kirjavinkkauksia ja muita lasten tapahtumia lukemattomia kertoja, special guest starina kirjastokoira Kirjavainen. Esiintymiset ovat olleet voimaa vieviä, mutta ovat ne antaneet meille vähintään yhtä paljon energiaa, mitä ovat vieneet. Energiaa ja iloa. Lapsien riemua ja uteliaisuutta on mahtava katsoa.

Lastenkirjastotyö on ollut Pirjolle sydämen asia, Kirjavainen on vain yksi hänen pitkän uransa monista ideoista. Pirjo on innostanut ja opettanut hurjan monet ikäluokat Imatralla kirjastonkäyttäjiksi. Hän on lukenut ja vinkannut, tanssinut ja näytellyt, leikkinyt ja laulanut, opastanut ja neuvonut. Ja tehnyt siinä sivussa päivittäiset normityönsä. Aina iloisena, aina täydellä sydämellä, oli asiakkaana sitten lapsia tai aikuisia.

Pirjo on ollut työpaikan hyvä henki. Hän ei ole näyttänyt nyrpeää naamaa, vaikka monesti olisi ollut syytäkin. Hän ei ole antanut huonon päivänsä tai omien ongelmiensa näkyä työpaikalla. Sen takia hän on monesti joutunut kuuntelemaan ja kantamaan työtovereidensa murheita. Pirjo osaa kuunnella ja lohduttaa, häneen voi luottaa. Kuuntelijan ja lohduttajan osa on varmasti välillä ollut raskas, mutta ikinä hän ei ole siitä valittanut.

Liikaa on Pirjo töitä tehnyt, liian tunnollinen ollut. Ahkeroinut ensiluokkaisesti. Mutta kaiken sen hän on tehnyt asiakkaiden hyväksi, itseään säästämättä. Vaikka olen surullinen, kun Pirjo jää töistä pois, olen iloinen ja tyytyväinen, että hän saa nyt rauhoittua. Toivottavasti laiskotella, olla tekemättä mitään. Olen iloinen myös Teuvon puolesta, koska hän saa nyt viettää enemmän aikaa Pirjonsa kanssa.

Sydämelliset kiitokset Sinulle, Pirjo, että sain olla työtoverisi. Työ jatkuu, mutta ei enää ikinä samanlaisena, kuin kanssasi.

Rakkaudella,
Mika”